KATUTANSSIT,
Kamera-lehden julkaisema kuvateos vuodelta 1983, jonka Laatutuki ja veronpalautus toteuttivat.
Taideteollisessa Korkeakoulussa syksyllä 1977 alkaneiden valokuvausopintojeni alusta alkaen olin innostunut tilannekuvauksesta. Talvisin ahmin Atskin kirjaston kuvakirjoja ja kesäisin näppäilin kuvia Helsingin kaduilla ja oli luontevaa, että tein lopputyöni siitä aiheesta. Oma kuvateos oli hienointa mitä opiskelijana ikinä saatoin ajatella.
Kesällä 1981 Jussi Aallon ”salongissa” näytin katukuviani mm Arno Rafael Minkkiselle ja Kamera-lehden silloiselle päätoimittajalle Pekka Potkalle. Seuraavana vuonna Helsinki projektini sai silloin ensimmäistä kertaa jaossa ollutta kuvateosten Laatutukea 10 000 mk duotone painotyön toteutukseen. Sävykkäiden duotone painettujen mustavalkokuvien aikakausi oli Suomessa tuolloin juuri alkanut Pentti Sammallahden kuvasalkuista. Varsinaista kirjankustantajaa hankkeelleni en yrityksistäni huolimatta löytänyt.
Loppukesällä 1983 Pekka Potka ehdotti, että Kamera-lehti kustantaisi kirjani. Pekka oli uudistanut lehden taloutta ja siitä oli tullut liikevaihtoverovelvollinen. Suuri lv-veronpalautus oli tulossa, jonka Pekka päätti käyttää kirjani painokuluihin. Mikä onnenpotku!
Terho Turunen teki kuvistani duotone filmit ja Katutanssit painettiin marraskuussa Kouvolan kirjapainossa, jossa lehtikin silloin painettiin.
Olin Terhon ohjeistamana painossa valvomassa koko kaksivuoroisen työviikon ajan, yhteensä 60 tuntia. Kaikki kirjan arkit painettiin kahteen kertaan. Syynä uusintoihin olivat asemonnissa ja ladonnassa sattuneet virheet. Ne olivat minun onneni, sillä saatoin samalla korjata omat virheeni, jotka liittyivät kirjassa peräkkäin olevien kuvien värien säätöihin. Kahden voimakassävyisen kuva-arkin väliin saattoi jäädä aiemmin painettu, niitä vaaleampi kuva-arkki, joka poikkesi kokonaislinjasta. Tämä oli uusinnoissa korjattavissa, ja duotone kuvien tasalaatuinen toteutus läpi kirjan onnistui.
Lopputyöni ohjaaja oli Jorma Puranen, jolle ensimmäisenä halusin näyttää painetut arkit. Jorma arvasi intoni, ja tapasimme Helsingin Rautatieaseman kahvilassa heti Kouvolan junasta noustuani. Vähän on kirppuja kuvissa, Jorma totesi asiantuntevasti. Kirput ovat paperipölynhiukkasia, jotka jättävät painettuun kuvaan jälkiä, kuten negatiivilla olevat roskat pilkkuja vedostettuun valokuvaan.
Katutanssit kirjan julkistustilaisuus oli joulukuun alussa 1983 tanssiravintola Vanhan Maestron kabinetissa, lähellä Kamera-lehden silloista toimitusta. Seuraavana viikonloppuna Vanhalla Ylioppilastalolla oli Valokuvataide-Arkitaide tapahtuma, jonka väliajoilla kaupittelin kirjaani. Olin ymmärrettävästi täynnä intoa, sainhan unelmani toteutetuksi.
Painotyötä pitivät muutkin onnistuneena. Katutanssit sai Vuoden kirjavalio –kunniakirjan. Helsingin kaupungin Tiedotustoimisto osti kirjoja 125 kpl lahjoiksi, joten sain toisenkin tavoitteeni toteutettua. Tilannekuvien Katutanssit oli myös vaihtoehtoinen kaupunkikuvateos ilman patsaita. Kamera-lehti myi kirjaa sekä jakoi sitä kilpailujen palkintoina. Katutansseja painettiin vain 930 kpl. Sivuja kirjassa on 88 ja niillä 41 valokuvaa. Antikvariaateista voi onnekas yhä löytää sellaisen, vaikka kirja on jo kauan sitten ollut loppuunmyyty.